|
|
Karjalan Maa, Perjantaina 20.10.2006 N:o 114
Pohjois-Karjala tutkimusalueena laumanvartijakoirien käytölle Pohjois-Karjala on keskeinen alue tutkimuksessa, jossa selvitetään laumanvartijakoirien soveltuvuutta susivahinkojen torjumiseen suomalaisilla kotieläintiloilla. Väitöskirjaansa valmisteleva tutkija Teet Otstavel toteaa, että samalla selvitetään tilannetta muidenkin suurpetojen kuten karhun ja ilveksen osalta. | Tutkimus on nyt alkuvaiheessa.
- Pohjois-Karjalassa on kartoitettu tiloja, joilla koirat voisivat työskennellä. Etsimme sopivaa määrää maatiloja jotka ovat halukkaita ottamaan niitä, joilla on edellytyksiä niiden ohjaukseen ja kykyä toimia yhteistyökumppanina. Pelkästään se, että on susia lähettyvillä, ei riitä perusteeksi.
Tilojen määrä ei ole vielä tiedossa, mutta Otstavelin mukaan tutkimusolosuhteiden tulee olla mahdollisimman paljon samanlaiset.
Tarkoituksena on löytää laumanvartijakoirien käytölle Suomeen soveltuva malli - menetelmä sinällään on ollut ikiaikoja käytössä ympäri maailmaa.
Otstavel on tähän mennessä yhyttänyt maakunnasta muutaman tilan, joilla on laumanvartijakoiria tai ainakin sellaisiksi sopivia rotuja, mm. Nurmeksesta, Lieksasta ja Ilomantsista.
- Samanaikaisesti kartoitetaan kasvattajia ympäri maata. Rotuja, joita voidaan käyttää laumanvartijoina, on parikymmentä erilaista.
Sopivia ovat esimerkiksi anatolianpaimenkoira, estrellanvuoristokoira, etelävenäjänpaimenkoira, kaukaasianpaimenkoira, keskiaasianpaimen-koira, komondor, kuvasz, maremmano-abruzzese, owczarek podhalanski, pyreneittenkoira, pyreneittenmastiffi, sarplaninac, slovakiancuvac ja tiibetinmastiffi.
- Yhtenä tarkoituksena on myös tutkia, miten Suomessa jo olevien koirien jälkeläiset soveltuvat laumanvartijoiksi. Ei ole mitään syytä tuoda koiria maahan muualta, koska täällä on riittävästi kyseisiä rotuja. Ne sopivat myös työkäyttöön, vaikkakin tähän saakka ovat olleet suurimmaksi osaksi kotikoiria, Teet luonnehtii.
"Kanasta kameliin"
Lain puolesta koirat voivat ottaa suojelulaumakseen mitä vain eläimiä, Otstavelin sanoin kanasta kameliin jos kameleita Suomessa kasvatettaisi.
- Tärkeää on leimauttaa pennut pienestä pitäen lauman eläimiin, koska koirat tulevat asumaan niiden joukossa. Ne ovat varsinaisesti työkoiria.
Tutkija kuvailee koirien toimenkuvaa itsenäiseksi työskentelyksi.
- Ne joutuvat tekemään kaikki päätökset itse kun ovat eläinten kanssa. Tutkimuksen avulla pyritään selvittämään, mitkä tekijät tekevät koirasta pedoilta suojelevaisen kotieläimiä kohtaan mutta toisaalta sellaisen, ettei se ole vaarallinen ihmisille.
Otstavel palasi vastikään Ruotsista.
- Tiloilla, joilla kävin ja joissa koirat liikkuivat vapaasti, en tavannut yhtään ihmisille aggressiivista yksilöä. Suomessa työkäytössä olevat koirat ovat yleensä aidatulla alueella.
Eniten
kysytty
kysymys
- Se on sarjassamme eniten kysyttyjä kysymyksiä, vitsailee Teet Otstavel uteluun, onko tässä ratkaisu susi- ja karhualueiden peto-ongelmiin.
- Jos en toivoisi tästä ratkaisua, en tutkisi asiaa. Ainakin muualla maailmassa menetelmä on toimiva ja ollut käytössä jo pari tuhatta vuotta. Täällä olosuhteet ovat erilaiset, nyt ollaan etsimässä Suomeen parhaiten sopivaa mallia. Ei tämä ole mikään kokonaisvaltainen ratkaisu ongelmaan, aidatkin ovat hyvä petovahinkojen ehkäisykeino. Ne eivät kuitenkaan käy joka paikkaan. Toisaalta koiratkaan eivät sovi kaikille. Tutkimuksella ollaan hakemassa osaratkaisua.
Liian pieni tila?
Otstavel aprikoi, tuleeko vastaan pulma:
- Amerikassa koirat joutuvat vartioimaan valtaisia alueita ja tekemään valtavan paljon töitä. Toivottavasti Suomessa tilat eivät osoittaudu liian pieniksi. Tavallaan koirat pääsevät täällä helpommalla - liian helpolla?
Vuosituhantinen perimä ei katoa vaikka syntyperä olisi suomalainen.
- Sen vaikutusta tutkitaan myös. Niillä on pitkä perimä takana ja ne ovat olleet vasta pari sukupolvea kotikoirina Suomessa.
Toinen mahdollinen tutkimukseen vaikuttava seikka on rahoitus.
- Laumanvartijakoiria haluavat ihmiset joutuvat kustantamaan ne itse, ostamaan ne, ruokkimaan ja vastaamaan muista kuluista. Niihin ei ole rahoitusta. Jos he haluavat suojella omia kotieläimiään, he myöskin joutuvat panostamaan siihen jonkin verran. Se on tapa karsia ne jotka ovat vain kiinnostuneita, ja jättää jäljelle ne jotka ovat tosissaan.
Ei toisen lauman alueelle
Laumanvartijakoirien tehokkuus perustuu Otstavelin mukaan niiden karkottavaan vaikutukseen.
- Kun ne merkkaavat oman reviirinsä, sudet tietävät että se on toisen lauman aluetta. Ne huomaavat että vastassa on suunnilleen samankokoinen otus eivätkä halua mennä tappelemaan.
Karhujen suhteen Teet Otstavel sanoo Erkki Kettusen tapaa pitää koiria tarhassa esimerkilliseksi.
- Hän on siten suojannut koiransa. Jos koirilla olisi mahdollisuus, ne lähtisivät antamaan kyytiä karhulle, ja häviäisivät tappelun.
Tutkija korostaa, että laumanvartijoiden toiminnassa ihmisystävällisyys on avainsana.
- Koira ottaa vastuun laumasta ja sen tulee tietää mitä se tarkoittaa. Ihmisiä ei saa vahingoittaa eikä estää kulkemasta vapaasti, mutta lauma pitää turvata pedoilta.
Otstavel mainitsee kestävän noin viisi vuotta kunnes lopullisia tuloksia tutkimuksesta saadaan. Sitä ennen tulee kuitenkin koko ajan uutta tietoa, ja opiksi otetaan. Otstavel tekee aiheesta väitöskirjaa Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa.
Kettusten tiibetinmastiffit suojelevat lampaita
- Riittää kun on näitä koiria. Niiden ei tarvitse edes olla kosketuksissa susiin tai karhuihin. Kertaakaan ei ole petoja tullut pihaan, kuvailevat tiibetinmastiffiensa suojelukykyä Erkki ja Birgit Kettunen. Kettuset pitävät lampaita omiksi tarpeiksi Lieksan Lapaliella, karhuja piisaa välillä moninkin kappalein kerrallaan lähipellolla möyrimässä.
- Susia kulkee tietä pitkin, ne hyppäävät metsään kun huomaavat koirat. Yhtään lammasta ei ole joutunut suden suuhun. Koirat haukkuvat joka yö, viimeksikin aamulla neljän aikaan, sanoo Erkki Kettunen.
Laumakseen neljä tiibetinmastiffia ovat ottaneet paitsi lampaat ja isännän ja emännän, myös talon kaksi lasta Jonnan, 5, ja Jannen, 8. Tyttö on koiran rinnalla pikkainen ja hento.
- Hän voi taluttaa sitä hihnassa, ja jos tuntuu pienikin nykäisy, se pysähtyy heti. Lapset saavat viedä vaikka luun suusta, halia ja suukotella. Kun koira antaa pusun, menee pieni naama kokonaan märäksi, hymyilee Birgit.
Vieraan ei kannata yrittää. Ennen pihaa tienvarressa olevat varoituskyltit tekevät selvälleen tiettäväksi, että vartijoita on.
- Jos joku tulee autolla pihaan eikä isäntä ole paikalla, koirat kävisivät kimppuun. Siksi niitä pidetään koko ajan tarhassa. Esimerkiksi Ruotsissa on paljon panostettu siihen, että laumanvartijakoirat eivät saa olla aggressiivisia muille kuin villieläimille. Se vaatii paljon koulutusta. Omia koiria ei ole koulutettu muuhun kuin vahtimaan lampaita, kertoo Erkki.
Kettusen suuret koirat ovat päivisin tarhassaan, lampaat sen vieressä laitumella lammasaidan suojissa. Yöksi vahtijat ja vahdittavat laitetaan samaan isoon tarhaan.
Itsenäinen ja itsepäinen
Voimakkaan suojeluvaiston omaavat, laumalleen henkeen ja vereen uskolliset tiibetinmastiffit eivät ole mitään sylikoiria.
- Ne eivät ole mitenkään miellyttämishaluisia. Niitä voi rapsutella muutaman kerran mutta sitten ne kyllästyvät. Rotu on itsenäinen, itsepäinen, luotettava ja uskollinen, omistajaansa leimautuva, luonnehtii Birgit. Erkki jatkaa:
- Joka tällaisen koiran ottaa, hänen on myös pystyttävä näyttämään sille kuka on lauman johtaja. Omistajan on tiedettävä mitä tekee ja opetettava pennusta asti, kuka käskee.
Kun ei ole seurakoira, tiibetinmastiffi ei vaadi jatkuvaa ympärillään häsläämistä.
- Ne eivät stressaannu vaikka niitä kävisi vain syöttämässä, vahvistaa Erkki Kettunen.
Mukaan tutkimukseen
Kettuset tutustuivat rotuun 90-luvun alussa.
- Etsin silloin laumanvartijakoiria, ja kaverilla oli tiibetinmastiffeja - ei tosin laumanvartijoina. Luin paljon aiheesta ja sain tietää, että niitä on ollut Tiibetissä jakkihärkien kanssa laitumilla viikkokausia. Sama voisi onnistua suomalaisenkin karjan kanssa, jos ei olisi naapureita lähellä. Mutta jos verrataan vaikka Amerikkaan, niin siellähän on isot, tuhansien hehtaarien laitumet, Erkki miettii.
Rotuyhdistyksen lehdessä ilmoitettiin taannoin, että laumanvartijakoiria etsitään tekeillä olevaan tutkimukseen. Erkki kiinnostui.
- Meillähän niitä on ollut laumanvartijoina jo viisitoista vuotta. Haluan asian tulevan tutuksi ihmisille laajemminkin, siksi lähdin mukaan tutkimukseen. Lieksassa ja Pohjois-Karjalassa on jatkuva peto-ongelma, laumanvartijakoirat ovat yksi mahdollisuus löytää siihen ratkaisu.
Birgitin mielestä tutkimus on hyvä sikäli, että se tekee ihmisille tiettäväksi rinnakkaiselon ajatuksen:
- Aina puhutaan että sudet ja karhut pitäisi tappaa. Siitä puhutaan vain vähän, että sekä ne että ihmiset voivat elää Suomessa. Loppujen lopuksi susi ja karhu ovat olleet täällä ennen meitä, hän muistuttaa.
Ritva Kotilainen
|
|
|
![\"\"](\"banners/b100610123617b1e.gif\")
